Tuosta nyt varmaan saa parikin filosofian maisterityötä tehtyä, mutta itse näen että maanpuolustuksellinen turvallisuus ja yhteiskunnan hyvinvointi/toimivuus siviilipalveluksen kautta tähtää molemmat tasan samaan maaliin. Meillä kun on paljon muitakin potentiaalisia uhkia kuin suora sota Venäjän kanssa. Luonnonmullistukset aina isoon aurinkomyrskyyn asti ilmeisimpänä, mutta ei siitä nyt niin kovin montaa vuotta ole kun mm. Kainuussa oltiin keskellä talvipakkasia ilman sähköjä pari vuorokautta myräkän katkoessa puita linjoille ja noissa tilanteissa tarvitaan yhtälailla auttajia paikalle.

Tällaisissa “pienissäkin” murheissa koko yhteiskunnan valmius hoitaa hommat takaisin raiteelleen on kokonaisuuden kannalta aika merkittävä asia. Ja toisekseen meillä ei pienenä maana ole kertakaikkiaan resursseja siihen, että puolustusvoimat tai mikään muukaan instanssi voisi toimia pelkästään palkkatyöläisillä jos koko maan toimintaan tulee joku merkittävä häiriö, oli sen aiheuttaja sitten missä tahansa.

Ja jos nyt maanpuolustus terminä on liian raskas, niin sen voi toki korvata vaikka ‘yhteiskunnan turvaamisella’, sillä ei ole niin merkitystä. Realiteetti nyt kuitenkin on se, että jos mitä tahansa isompaa yllätystä tapahtuu niin meidän täällä pitää keskenämme pitää pakka kasassa. Nato ja muut liitot toki auttavat varsinkin sotilaallisten uhkien kanssa, mutta loppukädessä tämä koko yhteiskunta on meidän suomalaisten käsissä ja ainakin minä olen sitä mieltä että sen turvaamisen eteen kannattaa tehdä töitä.